Hyvät jutut kiertämään! Osa 1.

Tässäpä tulee listaa sellaisista hyvistä asioista, jotka olen todennut toimiviksi ja joita voin suositella. Kyseessä ei ole maksettuja mainoksia :) !

Nämä ovat pieniä juttuja, mutta voivat osaltaan olla apuna matkallasi. Uskon, että näitä tulee useammankin listan edestä enkä halua tehdä mitään maratonlistoja, joten annetaan tällä blogitekstille järjestysnumero 1.

Virtuaalinen toimisto

Tuskastuin ohjelmistomaailmassa meidän firman koodinörttien loputtomiin “softasotiin” ja eri teknologioiden vastakkainasetteluun. Tämä johti siihen, että vielä monta vuotta aloittamisesta meidän firmalla ei ollut sulavasti toimivaa kalenteria saati intraa. Windowslinuxoutlookemacsjuupasjaapas… uh uh!

Otin sitten itselleni käyttöön seuraavat SAAS-ohjelmistot. (Software as a Service). Enkä ole katunut päivääkään. Nämä ovat yksinkertaisia käyttää ja alussa pienellä käytöllä ilmaisia.

Highrise CMS: www.highrisehq.com

250 kontaktiin asti ilmainen asiakastietojärjestelmä.

Backpack Intranet: www.backpackit.com

Kuka jaksaa “tietohallintoa” tai intranetsäätäjiä, kun tässä on kaikki mitä tarvitset. 24 dollarilla kuussa riittää pienelle pitkään.

Basecamp Project Management: www.basecamphq.com

Ilmainen yhdelle projektille, 24 dollaria kuussa riittää pitkälle. Projektinohjaus on helpompaa, kun heittää ne excelit, post-it -laput ja notepad -muistiinpanot mäkeen. Yksinkertainen käyttää, mutta silti monipuolinen projektinhallintatyökalu.

Kotisivut ja näkyvyys webissä

Sigmatic webhotellit: www.sigmatic.fi

Halvat hinnat ja hyvät paketit. Mutta parasta näissä on käyttöliittymän helppokäyttöisyys ja -tajuisuus. Voit lisätä sähköpostiosoitteita ja –ohjauksia sekä tilata lisää palveluita havainnollisia kuvakkeita näpäytellen.

Wordpress –julkaisualusta: www.wordpress.org

Älä maksa tuhatta euroa kotisivuista. Älä ainakaan maksa 2000€:a tai 3000€:a niistä. Ota Sigmaticilta webhotelli, jossa on yksi MySQL –tietokanta. Menet Wordpressin kotisivuille ja seuraat ohjeita. Wordpressissä on tuhansia valmiita mallipohjia kotisivuille, joista pystyt räätälöimään itsellesi juuri sopivan. Wordpress ei ole enää pelkkä blogi-alusta, vaan se on paljon enemmän.

Saat esimerkiksi helposti käyttöösi Googlen työkalut, jotka Wordpress asentaa sinulle automaattisesti. Jopa tuhansia erilaisia ja ilmaisia mini-ohjelmia napin painalluksen päässä. Valitset vain mitä haluat käyttää.

Jos et osaa tai ehdi tehdä tätä, niin maksa jollekin 50€, että tekee sen puolestasi. Wordpressin julkaisualustan käyttäminen on sen jälkeen helppoa ja hauskaa kuin isoäitien karkottaminen. Usko pois! Tein konsulttiyritykselleni SisuBase:lle sivut Wordpressin päälle 10 minuutissa. Käy katsomassa osoitteesta: www.sisubase.fi

Sisältöähän ei toki kukaan näpyttele puolestasi. Ainakaan ilmaiseksi. SisuBasen webbisivuillekin se homma on minulla vielä edessä.

Wordpressistä ja sen suositeltavista ominaisuuksista saisi jo ihan oman listan aikaiseksi.

Meanwhile in Sweden,

Lähden tästä Nigeriaan, joten voi tulla pieni tauko. Viisumin hommaaminen Ruotsista Nigerian suurlähetystöstä on oivallinen tarina asiakaspalvelusta. Kerron sen heti seuraavaksi!

Köyhät kyykkyyn, rutiköyhät kyljelleen?

Jos jatketaan vielä tällä köyhäilyn jalolla teemalla. Köyhänä yrittäjänä on ihan hyvä aloittaa. Kyykystä ne mäkihyppääjätkin ponnistavat pitkälle. Ja jos mäkihyppääjä jostain kumman syystä joutuu makaamaan kyljellään, niin sekin on oiva asento hengittämisen sujuvuuden kannalta. Sieltäkin vielä noustaan!

Kiitokset Janille kommenteista (alla) liittyen viimekertaiseen blogiini. Ne osuivat naulan kantaan. Janin oma blogi, Powermarkkinointi, on jokaisen yrittäjän syytä nuuskia tyvestä latvaan.

Janin tipsit:

1. Ota tilitoimisto. Se maksaa, mutta on varmasti rahan arvoinen. Sinne voi aina soittaa ongelmatapauksissa ja sieltä saa neuvon. Joten jos kirjanpito ei kuulu bisnekseesi, niin jätä se ammattilaisille.

2. Älä ota työntekijöitä. Tai lähinnä karta tarpeettomia työntekijöitä. Mieti voisiko saman homman hoitaa esim. alihankinta-suhteella. Tämä siksi, koska vaikka töitä ei olekaan, niin palkan maksat aina. Alihankkijalle maksat vain tehdystä työstä.

3. Älä puuhastele epäolennaisen kanssa vaan yritä keskittyä olennaiseen. Muista että yrityksesi ensimmäinen tehtävä on markkinoida ja sitten myydä. Vasta sen jälkeen pääsette tuotteenne pariin.

Tarkennan vielä, että kenenkään ei pidä luulla näiden nuukuusvinkkien olevan mikään itseisarvo yrittämisessä. Mutta kyllä näissä piilee osa menestyksen takuusta.

Nälkä – hyvä kirittäjä?

Mitäpä luulette mikä pani suomalaiset nuoret miehet juoksemaan kovaa 1900-luvun alussa? Niin kovaa, että vieläkin sanotaan tuon mielettömän kirimisen olleen lähtölaukaus kansakunnan johdattamiseen kansainväliseen tietoisuuteen. Ja miksi noiden hurjien juoksemat ajat olisivat vielä tänäkin päivänä huippulukemia SM-kisoissa? Miksi suomi-poika ei jaksa enää ravata tartaanilla? Entä oletteko koskaan kuulleet afrikkalaisesta rikkaan perheen juoksijapojasta tai -tytöstä?

En halua kenenkään tätä lukevan nyt aloittavan radikaalia navan ja selkärangan lähentämiskuuria. Nälkää on montaa eri sorttia ja käyttäisinkin siitä tässä yhteydessä sanaa motivaatio. Jos saa miljoona euroa kouraan lähtöviivalla, niin miksi enää edes juosta kovaa? Ja aika monella ihmisellä motivaatio jonkin työn tekemiseen löytyy taloudellisista seikoista. Jos se on tyydytetty jo heti alussa, niin monta kiveä jää kääntämättä ja asiaa tutkimatta, jotka saattaisivat olla paljon parempia ratkaisuja, kuin “isolla rahalla” ostaminen. Tästä on monia hyviä esimerkkejä suomalaisessa yrityskentässä. Palaan tähän.

Köyhän on oltava kekseliäs ja myöhemmin, kun yritys on ehkä suurempi, juonikkuus palkitaan. Alussa kaikki päätökset, joita yrittäjä tekee, saattavat vaikuttaa suurilta ja ratkaisevilta. Ne ovat kuitenkin suuremmassa yhtälössä vaikutuksiltaan vähäisiä ja jos jokin menee pieleen tai tehty valinta on ollut väärä, niin kukaan ei huomaa. Pienenä ja tuntemattomana voi vähän kolistella laitoja, ottaa riskiä ja kokeilla rajoja. Vaikka tyhmyydestä yleensä sakotetaankin, niin parempi nyt, kun siitä saa tietää yksi asiakas, kuin myöhemmin, jolloin se on lööppikamaa.

Fruugo ja afrikkalaiset futaajat – Pää pilvistä kyljelleen

Esimerkkejähän löytyy paljon lähimenneisyydestä. Minun kirjoissa jokainen uusi firma, joka palkkaa ensimmäisinä olemassaolon päivinä yli 100 työntekijää, on tiellä turmioon. On hankala löytää perusteita edes 10 ihmisen yhtäaikaiselle rekrytoinnille yrityksen alkuvaiheessa. No, raskas teollisuus erikseen.

Mikäli lähdetään miljoonien riskirahalla liikenteeseen, niin vaarana on, että todellisuuden taju hämärtyy. Harva ihminen on tottunut käsittelemään sellaisia summia, jossa on enemmän kuin neljä nollaa peräkkäin.

Täällä jalkapallomaailmassa ilmiö on myös tuttu; äkillinen rikastuminen laittaa pään pyörälle. Kun kehitysmaasta tulleelle pelaajalle saadaan hyvin menneiden näyttöjen ja peliesitysten jälkeen aikaiseksi sopimus johonkin seuraan, on tälle maksettava korvaus viikossa yleensä yhtä suuri kuin mitä hänen koko kylänsä kaukana kotimaassa saa vuodessa yhteensä. Monella pää menee pyörälle ja urakehitys vaihtuu automerkin kehitykseen. Vihreän veran ruhtinaista tulee baaritiskien kuninkaita. Pelikaverit vaihtuvat petikavereihin ja eletään kuin viimeistä päivää. Ja viimeinen päivä tuleekin, kun pelisuoritukset eivät enää vastaa sopimuksen arvoa. Ei tulekaan jatkosopimusta, tulee monoa.

Eräskin tarina kertoo nigerialaisesta pelaajasta, joka tienasi vaatimattomat 50 000 puntaa viikossa. Palkka sumuisilla saarilla maksetaan yleensä joka viikon ensimmäinen päivä. Tavallisesti tämä kyseinen pelaaja oli jo perjantaina kysymässä förskottia.

Eräälle ystävälleni, joka on ex-ammattilaispelaaja, oli tuttua ihmetellä nuorten afrikkalaisten pelikavereidensa ajatuksen juoksua, kun nämä pyysivät “pikkuvippinä” kolmeatuhatta euroa käydäkseen kaupassa ostamassa ruokaa. Ja vain viisi päivää aikaisemmin heille oli maksettu palkkana kaksikymmentä tuhatta euroa.

Tuo sama rahasokeus voi olla vaarana myös yrityselämässä, jos mopo karkaa käsistä. Tai jos hyppää suoraan liikkuvaan Ferrariin.

Jorma Ollilan ja Risto Siilasvuon 30 miljoonalla tukema Fruugo kävi viime vuoden lopulla kyljellään poltettuaan ensin kaiken rahansa mm. 125 henkisen organisaation pyörittämiseen. Viime syksynä oli rahat loppu ja liikevaihto kuukaudessa oli suurin piirtein sama kuin Jorma Ollilan viiden ja puolen tunnin palkka. 30 miljoonalla oli saatu pystyyn verkkokauppa. Ihan hieno sellainen.

Jos etenee alussa pienin ja harkituin askelin on helpompi viheltää peli poikki, palata takaisin ja ottaa uusi suunta, kuin jos on polttanut 30 miljoonaa johonkin mikä ei ole ollut lähellekään sen arvoista. Huomaamattoman toimijan virheitä ei noteeraa kukaan eikä pieni takapakki käy ylpeyden päälle. Fruugon ja vastaavien yritysten kohdalla lööpit ovat jauhaneet jo vuosia ja mahdollisen mahalaskun jälkeen aidat naurismaalla nauravat röhöä. Se on maan tapa valitettavasti. Ja rahamiesten ego ei sitä hevillä kestä vaikka kukkaro kestäisikin.

On aivan luonnollista, että jos on sijoittanut johonkin aikaa, rahaa ja vaivaa, sen haluaa viedä loppuun – maksoi mitä maksoi. Niinpä nytkin Fruugon omistajat pumppasivat muutamia miljoonia lisää rahaa yritykseen, kun se makasi rutiköyhänä kylkiasennossa. Joskus tulee kuitenkin hetki, jolloin olisi syytä viheltää peli poikki. Fruugon kohdalla “menestys on aivan nurkan takana” –mentaliteetti saattaa maksaa omistajilleen vielä muutaman lisämiljoonan ennen kuin Jorma sulkee lompsansa ja Risto rahasiilonsa.

Toinen, toivottava, mahdollisuus on, että firman vetäjät ovat viimein tajunneet rahan arvon ja kyykystä lähtevät kurottelemaan kohti tähtiä hieman virheistä viisastuneina.

TopSpot – Tyvestä kohti latvaa

Minäkin olen monesti miettinyt, että olisihan se kiva, että voisi kerrankin kulkea hieman suurempia polkuja pitkin alusta asti. TopSpotin suhteen kiersin puolen kymmentä rahaisaa tahoa, mutta en onnistunut ketään vakuuttamaan suunnitelmieni suuruudesta. Tai ehkä en itse ollut tarpeeksi vakuuttava pitkine hiuksineni ja kravatittoman olemuksen ja vaatetuksen takia. Mitä luultavimmin en vain tuntenut tarpeeksi oikeita ihmisiä tältä alalta.

Toisaalta olen tällainen takametsien tallaaja luonteeltani ja pidänkin siitä, että lähden rakentamaan jotain tyvestä huipulle asti sellaisella alalla, jota kukaan ei vielä ole ennen korkannut. Jalkapallo menestyksekkäänä, eettisenä ja yhteiskunnallisena liiketoimintana saattaa kuulostaa yhtä todennäköiseltä kuin Suomen maajoukkueen pääsy arvokisoihin. Mutta ainakin minä uskon siihen täysillä - Jonain päivänä Suomi pelaa kisoissa!

Tyvestä kohti latvaa –malli on toiminut minun kohdallani hyvin. Olen oppinut paljon asioita. Ei se ole toki ainoa yrittämisen malli, mutta sanoisin, että tässä saa kokonaisvaltaisemman käsityksen yrittämisen haasteista. Pienin askelin etenevä kokee myös enemmän onnistumisen elämyksiä, kuin suuria suupaloja haukkaava.

Loppukanootti

Kiitoksia taas tästä kerrasta! Ensi kerralla tahdon jatkaa tämän aiheen vierestä ja päästä jakamaan hyväksi koettuja palveluita ja metodeja yrityksen alkuvaiheeseen ehkäpä hieman konkreettisemmin kuin mitä tähän asti. Pitääkin tutkailla, josko tähän saisi jotenkin pysyvästi näkyville sellaista linkkilistaa kyseisistä palveluista, joita minä ja te lukijat olette yrityselämän seikkailuissa löytäneet. Linkkejä saa lähettää minulle esim. kommenttiosastoon. Poimin ne sieltä sitten talteen kaikkien nähtäville.

Mikko

Niksipirkassa on viisauden alku

Köyhistelyn ja hassunhauskojen käytännön poppakonstien raamattu, Niksipirkka, opastaa meitä yrittäjiäkin uran alkuvaiheessa oikeille poluille.

Miten vähällä sitä loppujen lopuksi pärjääkään, kun uhraa hieman ajatusta ja miettii huolella mikä onkaan tarpeellista ja mikä ei.

"Sateessa pyöräillessä jalat yleensä kastuvat. Helpon ja halvan sadeasun saat, kun kierrät puutarhaletkua jalkojen ympärille ja kiinnität koko komeuden hakaneulalla" (Pirkka 4/2003)

On hyvä miettiä, että tarvitsetko oikeasti sen oman toimiston vai voitko tehdä töitäsi kotoa käsin tai jakaa toimiston muiden kanssa? Voitko käyttää vanhaa tietokonettasi tai ostaa käytetyn? Tarvitko välttämättä uusia maksullisia ohjelmistoja vai voitko käyttää vaikka open source –pohjaisia ilmaisia tuotteita?

Jos olet hakenut jonkun yrittäjälainan, niin 20 000€ tililläsi saattaa yhtäkkiä vaikuttaa paljolta ja muutamien satasten investoinnit pieneltä siinä numerojonossa. Karkkirahaa, niin kuin muutama miljardi suhteessa Kreikan valtion kokonaisvelkaan.

Mutta muutamalla satasella, jonka kuluttaa niihin upeisiin kultareunaisiin käyntikortteihin, saattaa saada paljon enemmän hyötyä sijoittamalla sen johonkin muuhun. (Ja lisäksi käyntikortit kannattaa tilata ehdottomasti täältä: http://www.moo.com)

Älä siis sokaistu rahan käytön suhteen, sillä se kuluu paljon helpommin tililtäsi kuin se sinne karttuu. Ensimmäinen tehtävä onkin lajitella investoinnit pakollisiin ja sellaisiin, joita ilmankin pystyt toimimaan omalla alallasi riittävän hyvin.

"Hyvä keino yösuunnistuksen harjoitteluun on laittaa mustat sukkahousut päähän. Maasto pimenee sopivasti, eikä hyttysiäkään tule silmiin." (Pirkka 5/2003)

Alussa tapahtumat etenevät hitaasti. Paljon hitaammin kuin ikinä haluaisitkaan. Nuori, ketterä ja intoa puhkuva yritys huomaa pian, että päätökset suuremmissa firmoissa venyvät ja paukkuvat.

Jos yösuunnistus on alasi, niin päiväsaikaan sitä voi kyllä treenata sukkahousut päässä, mutta en suosittele, että jätät ansiotyösi ennen kuin yö saa.

Selväjärkisemmin sanottuna on taas miettimisen paikka siinä, milloin irrottautua päätoimiseksi yrittäjäksi. Pystytkö tekemään valmistelevia toimia muutaman tunnin illassa nykyisten töiden ohessa? Voitko jättäytyä puolipäiväiseksi työntekijäksi? Tai ehdottaa nykyiselle työnantajalle jotain ratkaisumallia, josta olisi molemmille hyötyä?

Monesti yrittäjälle aikaisempi työnantaja on myös ensimmäinen asiakas. Ei kannata lähteä siis ainakaan ovet paukkuen, vaan olla asian suhteen avoin ja etsiä yhteistyömahdollisuuksia tai ainakin sopuisaa ja joustavaa eroa.

Muistan, että itsekin aloitimme Suomessa Piiraisen Tonin kanssa yritystoiminnan vähän liian nopeasti ja liian reteesti. Johtui ehkä siitä, että Bangladeshissa olin tehnyt köyhäilyn maailman ennätyksen ja aloittanut Sisu Technologies Ltd:n n. 200€:lla sikäläisen liikekumppanini vanhempien yläkertaan.

Suomessa laitoimme yhdessä pystyyn Base International Oy:n ja lähes ylitse kuohuvasta innostuksesta huolimatta ensimmäisenä vuotena puhelin ei paljon pirissyt. Saimme tukiaisia ja yrittäjälainan mutta näin jälkeenpäin ajateltuna ne olisi voinut sijoittaa paremmin. Toinen meistä olisi voinut pitää työpaikkansa ja tienata rahaa tai tehdä töitä alihankintana entiselle työnantajalleen. Ne pitkät päivät, joita teimme, tuntuvat nyt hieman ylimitoitetuilta. Vähemmälläkin olisi voinut päästä ja saada jopa enemmän. Nyt söimme omasta kuormasta ja rahat katosivat tililtä 14 tunnin työpäivistä huolimatta. Missä oli Niksipirkka silloin?

Sukkahousuista on moneksi;

http://ls.purkki.org/jokes/niksipirkka.txt

Anybody can cook!

Katsoin animaatioelokuvan Ratatouille,  jonka tarinassa on kaikille yrittäjyydestä kiinnostuneille oiva iskulause: “Anybody can cook!”. Samanlaista kannustinta tarjoilee Helsingin Sanomien kolumnisti Henna-Kaisa Sivonen kirjoituksessaan: “Yritys pystyyn”. Kannattaa lukea!

Yrittäminen on sitä, mitä sen haluat olevan

Saman kolumnin kommenttiosastolta, kaiken sen perinteisen eimekuitenkaanmitäänosata-, verottajaonperseestä- ja olenovimatto –tyylisten kommenttien joukosta, löytyy kuitenkin se opettavaisin tarina. Se kertoo mentaliteetista, joka maassa vallitsee ja jonka takia niin monet eivät uskalla lähteä itseään toteuttamaan. Aion laittaa sen kokonaisuudessaan tähän, sillä sen lukeminen on omiaan nostamaan taistelutahdon kymppiin. Kommentin otsikko on “Yrittäminen ei ole puuhastelua”.

“Yrittäjyys pitää lähteä selkeästä visiosta sen suhteen, mikä on liiketoiminnan ydin ja ajatus siitä, miten sillä oikeasti voi tehdä rahaa. Pahinta, mitä ihminen voi itselleen tehdä on lähteä yrittäjäksi harrastuspohjalta. Yrittäjyys on pahimmillaan hirveä taloudellinen tragedia ja vain sillä, että aktiivisesti pyrkii luomaan tehokkaampaa ja tuottavampaa toimintatapaa jo hyväksy havaittuun ja tuottavaan työhön vie asioita positiiviseen suuntaan. Pitää olla ahne, itsekäs ja suomeksi sanottuna "täysi mul..u" . Usein puhutaan, kuinka yrittäjä joutuu tekemään kovia päätöksiä. Ne, joita kovat päätökset koskevat harvoin kokevat toiminnan järkeväksi ja siitä syystä yrittäjää harvoin kiitellään vaikeista päätöksistä, olivat ne sitten kuinka välttämättömiä tahansa.

Pitää myös muistaa, että noin 10 % työntekijöistä on täyttä kuraa ja mikään ei paranna tuottavuutta kuin tästä  porukasta eroon pääseminen mahdollisimman nopeasti. Ystäviä tai ystävien ystäviä ei missään nimessä kannata palkata, sillä, kun nämä osoittautuvat heikoiksi valinnoiksi, on ikävä kehoittaa heitä hakemaan työtä muualta. Kura ulos sitä mukaan, kuin heikkoja piirteitä alkaa ilmaantumaan. Palkka maksetaan tuloksista, ei paikalla olemisesta.

Silloin, kun menee huonosti, menee yöunet ja kun menee hyvin, niin ympäristö on kateellinen. Verottaja, palkansaaja ja kaikki muut saavat ensin rahansa ja yrittäjä on rahansaajana AINA VIIMEISENÄ LISTALLA.

Jos minulta joku kysyy neuvoja yrittämiseen, niin poikkeuksetta olen sanonut, että " älä ryhdy ". Pääsee paljon helpommalla, kun menee palkkatyöhön jolloin joku muu hölmö vastaa siitä, että rahaa tulee. Itse voi olla vaikka joka toinen päivä sairaslomalla.
Siinä vaiheessa, kun harrastuksesta ryhtyy tekemään työtä, niin tee se ainakin siten, että et ryhdy yrittäjäksi. Siinä hommassa tulee menemään rahat, terveys ja aiemmin mukava harrastus alkaa vit..aan. Suomeen pitäisi perustaa virasta, johon pitäisi ensin hakemuksella ilmoittaa millaista yritystä on perustamassa, jollon kaikkeen kehnoimmat ideat saataisiin karsittua jo tässä vaiheessa pois ja kunnon uhkasakko päälle, jos ressukka yrittäisi huonoa ideaansa lähteä toteuttamaan.

Kansantalous ei kasva sillä, että joku mummo tekee 'tosi kivoja käsitöitä'.. “

Hyvät naiset ja herrat: tuo yläpuolinen kommentti on lähes kokonaisuudessaan täyttä paskaa. Sen taustalla mitä luultavammin löytyvä syvään katkeroitumiseen johtanut henkilökohtainen tragedia on ainoa syy, miksi tälle ei jaksa nauraa röhöä.

Yrittäjän ei tarvitse olla henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tai luonteenpiirteiltään mikään erikoisyksilö. Kyllähän keittiössä on kuumaa ja asioita voi mennä pieleen. Riippumatta kokkien määrästä ihan varmasti välillä niin käykin, mutta tämän sopan tärkein mauste on uskallus ja sen maku peittää alleen pienet epäonnistumisen pelon vivahteet ja lannistamisen ilmapiirin.

Anybody can cook!

Sillä aikaa Bangladeshissa…

Minun ei tarvinnut kokata Bangladeshissa, sillä se ei ole siellä valkoisen miehen hommaa, tai miehen yleensäkään. Tapasin aikaisemmin mainitsemani Aiesecin paikallisia nuoria opiskelijajohtajia ja yksi heistä tarjoutui majoittamaan minut kotiinsa. Koti oli kaukana keskustasta, pienessä parin miljoonan ihmisen lähiössä nimeltä Mirpur.

Minulla oli kova hinku opetella paikallista kieltä ja saatoinkin aika pian haastella asioista kadunmiehen kanssa. Yleensä heitä oli ympärilläni satamäärin, jos satuin kadunkulmaan seisahtamaan. Kielen opiskelun lomassa kuitenkin halusin tehdä jotain konkreettista, kun tänne oli kerran tultu. Minua ei huvittanut enää mennä töihin pieniin vapaaehtoisjärjestöihin, joista olin saanut tapahtumien johdosta niin huonon ja epäluotettavan kuvan. Viikko saapumiseni jälkeen, kun “Working for Better Life” –järjestön johtaja oli potkinut minut ja 50 muuta ihmistä työpaikastaan, paistatteli hän erään paikallisen lehden sivulla 10 000$:n shekki kourassa yhdessä lahjoittajan, Citibankin johtajan, kanssa.

Ymmärsin kuinka Bangladeshin kaltaisissa maissa ihmiset, joiden karisma ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet saattaisivat edesauttaa tekemään niin paljon hyvää, ajautuvat pimeälle puolelle rahan perässä. Tämä kyseisen järjestön johtaja oli sulavakielinen paskansuoltaja. Eli toisin sanoen myyjistä mitä parhain, jos olisi käyttänyt taitojaan toisin. Toiminnallaan hän sai minut tuntemaan itseni hyväksikäytetyksi muurahaiseksi, jonka usko auttamiseen hyväntekeväisyyden ja vapaaehtoistyön kautta oli pysyvästi mennyt.

Idealismi ja usko hyvän tekemisen tarkoitukseen ei mihinkään kadonnut, mutta ymmärsin, että on parempi olla kuskin paikalla, kun rahan käytöstä päätetään.

Toinen tapaus, joka opetti minua ja karisti ennakkoluulojani, tapahtui noin pari viikkoa saapumiseni jälkeen. Eksyin eräänä päivänä ohjelmistoalan messuille Dhakan messukeskukseen ja olin tietenkin hämmästynyt siitä, että Bangladeshista löytyi niinkin modernia osaamista. Vaikka enhän minä viimeistä kahta viikkoa mitään bambumajaa ollut asuttanut. Tapasin messuilla kolme 18 -vuotiasta kaveria, jotka olivat koodanneet hienon 3D-pelin opiskelujensa ohessa. Otin heidän yhteystietonsa ylös.

Viikko tuosta ensimmäinen yritykseni, Sisu Technologies Ltd, perustettiin. (sisu = vauva banglaksi).

Mitä yhteistä on Indiana Jonesilla ja TopSpot Oy:llä?

Ehkä joku on huomannutkin, että koetan tässä blogissani jöngloorata sujuvasti kahdella, välillä kolmellakin, pallolla. Koetan rakentaa siltaa menneisyyden ja nykyisyyden kuilun yli – välillä jonkin vinkin/neuvon tarjoten tai johonkin toisaalle viitaten.

Jos joskus vaikuttaa, että silta on aasin, niin en pyytele sen kummemmin anteeksi. Aasi tai Korkeasaaren apina – meitä on moneen junaan ja menestys, mitä ikinä tekeekään, ei karvoihin katso. Tai kavioihin. Ja kun istun nyt junassa kohti Sveitsiä ja mietin muutaman viikon takaista tilannetta, jolloin edessäni oli pelkkä tyhjä taulu, niin silta tämän tarinan aikaisempien kappaleiden välille alkaa hahmottua. Vähän kuin siinä Indiana Jones rainassa, jossa sen kuilun yli piti ottaa “leap of faith”. Olette varmaan nähneet. Siltahan se siinä.

Ja se silta on ennakkoluulottomuuden silta. Ennakkoluulottomuus voi mielestäni tarkoittaa itseluottamusta, pelon voittamista tai myös sitä perinteistä sisua. Muutama viikko sitten ei ollut mitään muuta kuin se läppäri ja puhelin edessäni, päämäärä mielessäni. Sitten ryhdyin töihin ja heittäydyin virtaan. Matkustin Wieniin, tapasin kymmenittäin uusia mahtavia ihmisiä ja uusia ovia on avautunut yllättävistäkin suunnista. Nyt matkustan Sveitsiin ja kuka tietää mitä tapahtuu? No, ei kukaan. Mutta jos tapahtuu, niin tartun heti ennakkoluulottomasti tilaisuuteen kiinni.

Ei ole mitään valmista suunnitelmaa, joka osaisi nämä ennustaa. Ei mitään kaiken tietävää johtoryhmää. Kun hyppää virran vietäväksi, niin eteen kuohuu kysymysmerkkejä, jotka pitää vastauksilla vaientaa. Valintoja ja päätöksiä, kyllä ja ei. Kun alussa on itselleen asettanut päätavoitteet, niin huomaa, että jokin reitti sieltä alkaa hahmottua. Väistämättäkin välillä valitsee väärin, mutta olisihan se mielettömän tylsää aina pelata varmaan hevosta. Tai aasia.

Lupasin muistaakseni edellisellä kerralla kirjoittaa verkostoitumisesta, mutta näin ne suunnitelmat muuttuvat. Ehkäpä ensi kerralla!