Suomi käy sotaa – paperisotaa

Onhan sen syytäkin, kun paperiteollisuus on vielä Suomen talouden selkäranka. Ehkä tällä sodalla ei ole niin suurta vaikutusta Suomen valtiontalouteen kuin mitä USA:n harrastamilla oikeilla sodilla on sen talouteen. Kuitenkin valtion ja sen lieassa olevien eri virastojen ja muiden tahojen harjoittama suunnitelma- ja raportointiterrori hankaloittaa niin pienen kuin suuremmankin yrityksen taistelua busineksen verihurmeisilla sankarikentillä huomattavasti.

Edellisessä blogikirjoituksessani kirosin turhien suunnitelmien tekemiseen kuluvaa suurta työmäärää vaikka vähemmälläkin selviäisi. Miksi joka paikkaan pitää tehdä omat paperit? Miksi paperit täytetään suunnitelmilla ja budjeteilla jopa viiden vuoden päähän, vaikka kaikki tietävät, että Korkeasaaren apinakin osaa arvata luvut ja tulevaisuuden tapahtumat paremmin. Miksi välillä tulee kafkamainen tunne, kun juttelee paperinpyörittäjäbyrokraateille? Seuraavassa muutama syy miksi meidät pakotetaan mukaan tähän paperisotaan. Lopussa muutama vinkki kuinka sodasta voi selvitä hengissä.

IT-diaspora ja tukiviidakko

Suomen valtion, kuntien ja kuntajärjestöjen sekä lukemattomien muiden virastojen eri järjestelmät eivät keskustele keskenään. Jo pelkästään Oulun kohdalla 100km säteellä on yli 70 potilastietojärjestelmää. Suomessa erilaisia henkilötietojärjestelmiä lienee yli 10 000 kpl.

Eri järjestelmien integrointeihin käytetäänkin mielettömiä summia, jotta hajaannukseen saadaan jotain tolkkua. Osasyyllisenä kaaokseen näkisin suuret IT-firmat, jotka eivät ole halunneet lahdata lypsävää lehmäänsä. Tieto, Logica, Digia ja kumppanit ovatkin hykerrelleet tyytyväisinä viime vuodet matkalla pankkiin.
Tällä hetkellä Suomen Teollisuuden Juhlarahastossa SITRA:ssa on vireillä hanke, joka toteutuessaan toisi helpotusta muun muassa tähän ongelmaan. SITRA:n kaavailemat palvelukeskukset pyrkisivät yhtenäistämään järjestelmiä ja samalla keskittämään IT-ostot osaaviin käsiin. Mallimaana toimii Tanska, jossa henkilötietojärjestelmät on jo 70-luvulta lähtien keskitetty yhteen suureen tietokantaan, jota kaikki muut oheisjärjestelmät käyttävät. Toteutuessaan hanke säästäisi jopa miljardeja euroja verorahoja.

Sekaannusta ei ole pelkästään IT-infra-alalla, mutta myös erilaisten yritystukien ja yritysten toimintaa taloudellisesti auttavien järjestelmien, hankkeiden ja järjestöjen kirjo on huomattava. Ja jokaiseen joutuu tekemään omat hakemukset, raportit ja maksatusselonteot. Osittain tähän on syynä juuri tuon yleisen IT-infran heikko taso ja yhteensopimattomuus. Tieto ei kulje niin kuin sen “tietoyhteiskunnassa” pitäisi kulkea.
Olen käyttänyt oheisia kuvia selittäessäni eri yrityksille ja yrittäjille tällä hetkellä käytettävissä olevista tukimahdollisuuksista. Tässä ei kuitenkaan ole läheskään kaikkia rahoituslähteitä. EU-rahahanat tulevat vielä erikseen ja TEKES:in kymmenet eri ohjelmat. Yhdessä nämä mainitut asiat aiheuttavat yrittäjälle suurta taisteluväsymystä.




Asiakaspalvelu, ohoi!

Jos aloitteleva yrittäjä sattuu astumaan kaiken tämän jälkeen suoraan miinaan ja saa virastossa vastaansa asiakaspalveluskorpisoturin, joka on saanut oppinsa vanhassa kunnon Neuvostoliitossa, niin häntä ei pelasta enää mikään.

Kun TEKES-miehen urheiluauto kurvaa pihaan ja hän astelee sisään nahkasaappaissaan, niin lannistaa hän pelkällä olemuksellaan yrittäjän toiveikkuuden ja olo on kuin The Virtanen –bandillä.

Minä ja partnerini ohjelmistofirman alkuvaiheilla saimme kuulla monta kertaa väheksyviä “Pojat, Pojat…” –tyylisiä kommentteja. TEKES-mies on oikeasti olemassa, mutta toivottavasti jo hyllytetty pois taistelukentiltä “toimistotehtäviin”.

Vaikka järjestöt ja virastot ovat viime aikoina parantaneetkin palveluaan, niin vielä nytkin yrityksen käynnistämisen yhteydessä sain TopSpot Oy:n lainahakemukseen vastauksen Oulun Finnveran rahoituspäälliköltä puhelimitse; “Teidän yrityksellänne ei ole liiketoimintapotentiaalia”. Pitäisin tätä varmaan lannistavana kommenttina, jos olisin ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Kun virastoissa asioidaan ihmisten kanssa, joilla itsellään ei ole minkäänlaista yrittäjätaustaa, on syytä olla varovainen. Päätöksiä tehdään monesti pelkkien numeroinen perusteella, jos yrittäjä ei ole luonut henkilökohtaista suhdetta hakemuksen käsittelijöihin. Minä lähetin hakemukseni Finnveran uuden nettipalvelun kautta. Ja koska toimialani oli niin outo, hakemuksen käsitteli logistiikka- ja rakennusalan rahoituspäällikkö, noin 60-vuotias naishenkilö. Ei ehkä paras ihminen arvioimaan jalkapalloliiketoimintaa ja sen potentiaalia. Jotenkin hän kuitenkin teki laskelmansa ja ilmoitti puhelimessa hakemukseni tulleen hylätyksi, kuten yllä kuvailin.

Koska alkuvaiheessa nämä tukiviidakon rahat saattavat olla elintärkeitä yritykselle, niin on syytä valita tarkkaan kenen kanssaan asioi. Yrittäjällä on täysi oikeus saada tietoon hakemuksensa käsittelijän taustat. Ja valita itselleen varmasti sellaiset yhteyshenkilöt, jotka ymmärtävät mistä on kyse. Kyllä, se paranee vaihtamalla!

On hyvä ottaa selvää mitä hakemuksen käsittelijät painottavat ja mitä he haluavat hakemuksissa nähdä. Tämä selviää kysymällä. Mikäli jostain saat käsiisi “prujut” eli jonkun vanhat hakemukset, niin ota niistä vinkkiä. Niin kuin silloin kouluaikoina.

Käytä paljon selkeitä kuvia. Tee hakemuksiisi näpäkät introt, jossa kerrot hankkeesi ytimen, työllistävät vaikutukset ja lyhyesti taloudellisen kasvun lähivuosina. Hullua kyllä, vaikka haluaisit pitää yrityksesi pienenä ja vakaana, niin kasvuyritykset ovat niitä, joista kaikki puhuvat ja jotka keräävät kaiken huomion. Ne ovat sitten myös niitä, jotka monesti kaatuvat rymisten. Suurten puheiden kasvuyrityksiin saa helpommin tukiaisia, kuin hitaasti kiiruhtaviin.

Myös toimialat vaikuttavat suuresti. Seksikästä on ohjelmistoala ja yhä vain erilaiset tekniset tuotteet, vaikka niiden tukemiseen menee huomattavasti enemmän rahaa, aikaa ja ne ovat myös epävarmempia menestymään. Palveluinnovaatiot, kuten omani, ovat paljon hankalammin ymmärrettäviä hankkeita tukilautakunnille.
Valitettavasti homma on vähän kuin kouluajoilta, jolloin ne luokan kovaäänisimmät saivat kaiken huomion. Hiljaiset puurtajat kasvavat yhteiskunnan tukipilareiksi, kun taas äänekkäät räkänokat kaatuvat ensimmäiseen vastoinkäymiseen ja tarttuvat pulloon.

Mikäli hakemusten tekeminen ei ole ominta alaasi, niin siihen voi löytää apua muilta yrittäjiltä. Olen itse huomannut, että varsinkin start-up -yrittäjien joukossa on sellaista positiivista “vaihdantatalous” –mentaliteettia. Eli jos rapsutat jonkun selkää, niin se joku kyllä rapsuttaa sinun. Näin ollen verkostoituminen muiden yrittäjien kanssa kannattaa heti alusta alkaen ja siihen on kyllä tilaisuuksia, kun pitää silmänsä auki.

Verkostoitumisesta, lempiaiheestani, lisää myöhemmin.

Arrivederci!